Le Jeu’n lisäksi, toinen heti kättelyssä esiin nousseista teemoista oli complicité, joka villisti käännettynä voisi olla yhteen hiileen puhaltaminen.
Termit ovat peräisin Gaulierin oppi-isältä Jacques Lecoqilta, tosin Gaulier on viisikymmenvuotisen opettajauransa aikana luonnollisesti kehittänyt niitä omaan suuntaansa.
Kummatkin käsitteet ovat kurssillamme vahvasti läsnä kaikessa mitä teemme; alkuviikosta ne lähinnä loistavat poissaolollaan, mutta jo perjantaina moni pari onnistui luomaan välilleen uskottavan yhteyden, jossa impro eteni leikkisästi, orgaanisesti ja yllätyksellisesti. Ällistyttävää!
Miten complicitéa sitten voi harjoitella? No leikkimällä! Eri leikeillä voi olla moniakin erilaisia pedagogisia tavoitteita, mutta complicité on yksi oleellisimmista. Leikeillä voi yleisesti ottaen harjoittaa:
yhdessä tekemistä (Tosin yksinkin voi leikkiä, varsinkin jos on ainoa lapsi tai setteri, mutta se ei välttämättä kehitä lavatyöskentelyä parin kanssa…)
yhteisen rytmin ja hengityksen löytämistä
kuuntelutaitoa
sanallista ja toiminnallista dialogia
yhdessä hauskanpitoa
mielikuvitusta
toisen tukemista
Alkuviikosta teimme Davidin tunneilla ilman neniä harjoituksen, missä kaksi tyyppiä tulee lavalle ja pyrkii luomaan vaikutelman että heidän välillään on complicité. Sitten he kävelevät yhdessä “catwalkia” pitkin yleisön eteen ja poseeraavat. Olin ensimmäisten kuuden tyypin joukossa ja kuten miltei aina, ne jotka tekevät harjoitukset ensimmäisenä, toimivat varoittavina ersimerkkeinä seuraaville. No niin kävi nytkin. Onnistuimme jotenkin tyrimään harjoituksen totaalisesti. Parit olivat lavalla totaalisen yksin, vailla mitään aitoa kontaktia ja suorittivat ilottomina harjoituksen läpi.
Seuraava ryhmä sai lisäohjeen että yleisön pitäisi saada vaikutelma että parin välillä on rakkautta ja että mitä todennäköisesti ovat menossa hetken päästä harrastamaan seksiä keskenään. Jaahas, ei tarvittu sen kummempia leikkejä, tämä mielikuva toimi niin hyvin että loppuryhmä teki toinen toistaan kadehdittavampia improja.
Complicité unohtuu helposti kun jännittää menemään ja suorittaa paniikissa jotain tehtävänantoa. Ilman kuuntelua ei voi syntyä dialogia, ei verbaalista eikä toiminnallista ja esiintyjät puskevat jotenkin yksinäisinä omia agendojaan.
Complicitéen tarvitaan myös luottamusta. Luottamusta siihen että yhdessä tästä tulee paras mahdollinen. Luottamusta toiseen, että uskaltaa antaa vastuuta ja tilaa. Luottamusta itseen, että uskaltaa ottaa tilan sitten kun on sen aika ja viedä kohtausta rinta rottingilla eteen päin.
Comments